sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Maitorasva kunniaan

”Maitorasvaa emme sinänsä tarvitse…” Näin toteaa Helsingin yliopiston ravitsemusopin professori Mikael Fogelholm 12.12.2013 Iltasanomissa julkaistussa haastattelussa. Tämä lausunto ihmetyttää, koska viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet ihan muuta ja jo pitkään on tiedetty maitorasvan suojaavan esimerkiksi rintasyövältä.
Viime vuosina käsitys maitorasvan haitallisuudesta on alkanut murtua. Tämä johtuu siitä, että erityisesti 2000-luvulla on ilmestynyt korkeatasoisia tutkimuksia, joissa maitorasva tai ns. tyydyttyneet eläinrasvat eivät ole osoittautuneet terveydelle haitallisiksi. Päinvastoin, useissa tutkimuksissa on osoitettu. että maitorasva suojaa sairastumiselta. Vuonna 2010 julkaistussa Harvardin yliopistossa tehdyssä laajassa seurantatutkimuksessa osoitettiin, että maitorasvan keskeinen aineosa, palmitiinihappo, suojaa aikuisiän diabetekselta. Tutkimukseen osallistui 3736 aikuista, jotka olivat tutkimuksen alkaessa terveitä. Seuranta-aika ulottui vuodesta 1992 vuoteen 2006 eli koehenkilöitä seurattiin kaikkiaan 14 vuotta. Tutkimustulosten mukaan sillä viidenneksellä, joiden veressä oli eniten palmitiinihappoa, oli 60 % vähemmän aikuisiän diabetesta kuin sillä viidenneksellä, jolla mitattu palmitiinihapon pitoisuus oli pienin. Tästä voidaan päätellä, että maitorasva suojaa aikuisiän diabetekselta.
Suomessa julkaistiin vuonna 1996 niin kutsutun autoklinikka-aineiston 25 vuoden seurannan tulokset koskien maitorasvan ja rintasyövän välistä yhteyttä. Aineiston kerääminen tapahtui vuosina 1966 - 1970. Autoklinikka-tutkimuksen tavoitteena on selvittää kansantautien muun muassa tuki- ja liikuntaelinsairauksien, neurologisten sairauksien, verenkiertoelinsairauksien, aikuisiän diabeteksen sekä syöpien vaara- ja suojatekijöitä. Samalla tutkittiin ravinnon merkitystä pitkäaikaissairauksien synnyn ja ehkäisyn kannalta. Tutkimustulosten mukaan paljon maitorasvaa käyttäneillä oli maitorasvaa välttäneisiin verrattuna yli 50 prosenttia vähemmän rintasyöpää.
Suomalaisten maitorasvan kulutus on vähentynyt 1970-luvun alusta lähtien dramaattisesti. Naiset kuluttavat maitorasvaa nykyään alle kymmenesosan 1970- luvun alun tasosta. Mitä onkaan tapahtunut rintasyövän ja aikuisiän diabeteksen esiintyvyydelle? Rintasyöpä on nykyään lähes neljä kertaa yleisempi kuin 1970-luvun alussa ja aikuisiän diabetesta sairastavien määrä on räjähdysmäisesti kasvanut.
Edellä mainitusta Autoklinikka -tutkimuksesta on julkaistu vuosikymmenten mittaan yli 350 raporttia. Maitorasvan yhteys muihin sairauksiin kuin rintasyöpään on jostakin syystä jäänyt raportoimatta. Alun perin Kansaneläkelaitoksen keräämä aineisto on viime vuodet ollut Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen käytössä. Aineiston keskeiset vastuuhenkilöt eivät asiaa tiedusteltaessa pystyneet antamaan selitystä sille, miksei maitorasvan terveysvaikutuksista tehtyjä analyysejä ole julkaistu. Autoklinikka-aineisto on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen seuranta-aineisto, joten kaikki tutkimustulokset kiinnostavat ja niiden tulisi olla kaikkien käytettävissä.
Ei pelkästään maitorasvaa koskevia analyyseja vaan myös keskeisiä terveysmittareita (muun muassa verenpainetta ja rasva-arvoja) koskevat tulokset on jätetty julkaisematta. Tällä hetkellä koehenkilöiden seuranta-aika on 40 vuotta ja varmasti seuranta-aineistot kiinnostavat tutkijoita sekä kotimaassa että ulkomailla. Autoklinikka-aineisto on kerätty verovaroin ja sitä on sen vuoksi pidettävä kansallisomaisuutena. Sen vuoksi on lupa olettaa, että jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei tuloksia julkaise, niin materiaali luovutetaan esimerkiksi jollekin yliopistolaitokselle, joka on valmis uhraamaan resursseja arvokkaan aineiston käsittelyyn. Vai onko niin, että seurannan tulokset pakottaisivat luopumaan luutuneista käsityksistä, jotka ovat johtaneet suomalaisia harhaan jo vuosikymmenten ajan?
Lisää lukemista asiaan liittyen kirjassa Arginiini ja Terveys, sivu 98.

Jyrki Penttinen
Hannele Penttinen

tiistai 20. elokuuta 2013

Lihavuus ja Terveys

Helsingin Sanomissa julkaistiin 18.8.2013 laaja artikkeli lihomisesta. Artikkelissa haastateltiin HUS:n lihavuusyksikössä työskentelevää Kirsi Pietiläistä, jonka mukaan aikuisista lihavista 20 - 30 prosenttia on terveitä. ”Terveillä lihavilla maksa on rasvaton. Miksi, se on arvoitus.” Pietiläinen viittasi edustamassaan yksikössä tehtyyn tutkimukseen, johon oli valittu terveitä ylipainoisia henkilöitä. Kenelläkään tutkituista ei ollut diabetesta, verenpainetautia eikä korkeita rasva-arvoja. Tutkijat havaitsivat, että näiden henkilöiden maksassa ei ollut rasvaa. Kirjallisuuden mukaan tämä tulos on täysin odotusten mukainen. Juuri maksan rasvoittumisen aiheuttava prosessi johtaa vähitellen rasva-arvojen kohoamiseen ja diabetekseen.
Pietiläisen mukaan lihavan ihmisen sairastuminen on ”monimutkainen yhdistelmä genetiikkaa ja elintapoja.” Lähtökohtaisesti terveellä ylipainoisella kaikki ylimääräinen rasva on ihonalaista. Ylipainoisen sairastuminen johtuu rasvan kertymisestä maksaan ja lihaksiin. Tosiasiassa kirjallisuuden mukaan sairastumiseen ei tarvita sen enempää huonoja geenejä kuin huonoja elintapojakaan. Pitkään jatkunut psykososiaalinen stressi riittää. Tämä on osoitettu muun muassa suomalaistutkimuksessa, jossa vertailtiin identtisiä kaksospareja. Tutkimuksessa osoitettiin, että sisäelimiin kertyvä rasva on selkeästi yhteydessä henkilön elämänsä aikana kokemaan psykososiaaliseen stressiin, riippumatta siitä, onko ihminen ylipainoinen, laiha tai normaalipainoinen.
Maksa toimii energian välivarastona ja tämän vuoksi maksan rasvoittuminen sekoittaa energia-aineenvaihdunnan. Yleisesti käytetyssä sokerirasituskokeessa annetaan henkilölle 10 - 12 tunnin paaston jälkeen 75 grammaa glukoosia. Veren sokeriarvo mitataan ennen glukoosin nauttimista ja 2 tuntia sen jälkeen. Vaikka alussa mitattu paastoarvo olisi normaali, voi kahden tunnin arvo olla huomattavan korkea kertoen sokerinsiedon alentumisesta. Terveellä henkilöllä veren sokeritaso on kahden tunnin kuluttua glukoosin nauttimisen jälkeen paastoarvon tasolla, koska maksa pystyy vastaanottamaan suurimman osan kokeessa annetusta glukoosista. Rasvoittumaton maksa pystyy varastoimaan glukoosia 100 - 120 grammaa. Paaston jälkeen terve maksa pystyy nappaamaan lyhyessä ajassa lähes koko sokerirasituskokeessa annetun 75 gramman glukoosiannoksen. Pieni osa glukoosista menee lihasten glykogeenivarastoihin. Maksan kyky varastoida glukoosia pienenee sen rasvoittumisasteen mukaan lähes suoraviivaisesti. Voi sanoa, että maksan rasvoittuminen ja ”häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta” on käytännössä sama asia.
Maksan rasvoittuminen johtuu oroottihappo-nimisestä aineesta. Sitä muodostuu maksasolujen solulimassa. Oroottihapon muodostumiseen johtava tapahtumaketju on elimistölle välttämätön varajärjestelmä, joka käynnistyy kun normaalisti mitokondrioissa tapahtuva typen siirtäminen virtsa-aineeseen toimii tehottomasti. Oroottihappo ei päästä maksasoluissa syntyviä triglyseridejä maksasta pois, joten maksan solut rasvoittuvat. Pitkäaikainen stressi käynnistää kortisolin välityksellä oroottihapon muodostumiseen johtavan tapahtumaketjun. Kortisoli ei selitä ainoastaan maksan rasvoittumista, vaan on keskeinen tekijä myös lihasten rasvoittumisessa. Kortisolin keskeinen tehtävä on stressitilanteissa siirtää ihonalaista rasvaa lihasten polttoaineeksi. Stressitilanne edellyttää nykyihmisellä harvoin lihastyötä. Näin lihaksiin siirretty rasva ei pääse palamaan, vaan aiheuttaa lihasten rasvoittumisen. Päivittäinen liikunta varsinkin stressaavissa elämäntilanteissa on tarpeen, olisi sitten kysymyksessä laiha, normaalipainoinen tai lihava ihminen.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Kolesterolilääkkeiden tehoa yliarvioidaan

Noin 700 000 suomalaista käyttää veren kolesterolitasoa alentavaa lääkitystä. Eräiden tavoitteiden mukaan jokaisen suomalaisen kolesterolitason tulisi olla alle viiden. Nykyiset kolesterolilääkkeet alentavat kolesterolitasoa tehokkaasti, mutta suojaavat sairastumiselta kuitenkin huonosti erityisesti ennestään terveiltä henkilöiltä. Tämä ristiriita johtuu kolesterolilääkkeiden vähäisestä vaikutuksesta hapettuneen kolesterolin määrään. Nimenomaan hapettunut kolesteroli on vaarallista. Kun nykyisenkaltaiset kolesterolilääkkeet tulivat markkinoille, niiden uskottiin alentavan myös hapettunutta kolesterolia.
”Huono” eli LDL-kolesteroli hapettuu sitä herkemmin, mitä pidempään se kiertää verenkierrossa. Maksasolujen pinnassa sijaitsevat LDL-reseptorit vähentävät hiukkasten hapettumisriskiä. Naiset tuottavat lisääntymisikäisinä estradiolia, joka vaikuttaa LDL-reseptoreiden määrää suurentavasti. Tämän vuoksi korkeatkaan kolesteroliarvot eivät aiheuta naisille suurta sairastumisen vaaraa. Vuodesta 1987 kolesterolin alentamiseksi käytetyt statiinit vähentävät maksasolujen kolesterolituotantoa, mutta eivät lisää elintärkeiden LDL-reseptoreiden määrää.
Statiineihin kohdistui valtavia odotuksia, kun ensimmäinen statiini, lovastatiini, sai myyntiluvan USA:ssa vuonna 1987. Tuolloin pidettiin itsestään selvänä, että maksasolujen kolesterolituotannon vähentymisestä seuraa LDL-reseptoreiden määrän lisääntyminen, ts. saadaan samalla lääkkeellä tehokas kaksoisvaikutus. Hapettunutta kolesterolia verenkierrosta poistavat LDL-reseptorit olivat erityisen mielenkiinnon kohteena niiden keksijöille vuonna 1985 myönnetyn Nobel-palkinnon vuoksi. Ei siis ole ihme, että tuoreiden nobelistien myönteisellä näkemyksellä uusia kolesterolilääkkeitä kohtaan oli valtava markkina-arvo. Nobelistit Brown ja Goldstein olivat jo vuonna 1983 julkaisseet kuudella potilaalla tehdyn tutkimuksen, jossa he pyrkivät osoittamaan lovastatiinin lisäävän LDL-reseptoreiden määrää. Koehenkilöjoukko oli todella pieni, joten tulokset jäivät laihoiksi.
Lääketieteellisessä Circulation – lehden artikkelissa vuonna 1987 nobelistit kuitenkin hehkuttivat juuri myyntiluvan saanutta lovastatiinia omiin tutkimustuloksiinsa nojautuen. Monet kuitenkin jo tuolloin epäilivät nobelistien kolesterolilääkkeitä koskevia näkemyksiä. Jopa Circulation- lehden samassa numerossa oli raportti, jossa Brownin ja Goldsteinin tutkimustulos tyrmättiin. Statiinien mahdollista vaikutusta LDL-reseptoreihin ei ole myöhemminkään voitu osoittaa. Nobelistien oman tutkimusnäytön liioittelu toi statiineille ansiotonta arvonnousua. Myöhemmät tutkimustulokset ovat osoittaneet statiinien terveysvaikutukset huomattavasti odotettua vaatimattomammaksi ja usein statiiniesta on potilaille enemmän haittaa kuin hyötyä. Laajoissa useita tutkimuksia yhdistävissä meta-analyyseissä ei statiineilla ole todettu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ennestään terveiden henkilöiden kuolleisuuteen.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Fruktoosi ja insuliiniherkkyys

Hyvä Terveys -lehden numerossa 6 (3.5.2013) lukija kysyy asiantuntijalta fruktoosin terveyshaitoista. Tiedetään, että fruktoosi aiheuttaa insuliiniherkkyyden vähentymistä ja näin ollen altistaa vähitellen myös aikuisiän diabetekselle. Sairastumisriski riippuu saadun fruktoosin määrästä. Vuorokautista turvallista fruktoosiannosta ei ole kuitenkaan määritelty. Asiantuntijalta kysyttiin, kuinka suuri määrä fruktoosia vuorokaudessa on haitaksi. Lisäksi kysymyksessä kiinnitettiin huomiota siihen, että eräisiin lastenruokiin on lisätty fruktoosia.
Lehden asiantuntijan mukaan erityisesti nuoret ovat herkkiä fruktoosin vaikutuksille. Asiantuntija ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, joka koskee lisätyn fruktoosin turvallista määrää. Hän kiertää kysymyksen toteamalla, ” … sokeripitoiset juomat tuovat helposti runsaasti energiaa ruokavalioon…” Asiantuntija ei suhtaudu kriittisesti siihenkään, että vauvaikäisten ruokiin lisätään fruktoosia. ”Kun verrataan juomien sisältämää fruktoosimäärää esim. lastenruokien fruktoosimäärään, vaikka niihin onkin fruktoosia lisätty, puhumme aivan eri suuruusluokasta”, toteaa asiantuntija ja jatkaa varomattomasti ”hedelmä- ja marjasoseiden käyttöä alle 1-vuotiaiden ruokavaliossa ei siis ole tarpeen rajoittaa.”
Sekä koe-eläimillä saadut koetulokset että nuorilla aikuisilla tutkimuksissa todetut fruktoosin terveyshaitat antavat aineksia huomattavasti kriittisempään suhtautumiseen. Tavallisen taloussokerinkaan haittavaikutukset eivät perustu kalorimäärään vaan siihen, että siitä glukoosin ohella saatava fruktoosi rasittaa maksaa. Diabetestutkijoiden huippulehden Diabetes Caren tammikuussa 2013 ilmestyneessä numerossa on artikkeli, jossa raportoidaan nuorilla ja terveillä 21 - 25 -vuotiailla miehillä tehdystä tutkimuksesta. Tulosten mukaan tavanomaiset fruktoosimäärät heikentävät maksan insuliiniherkkyyttä ja vaikuttavat haitallisesti rasva-aineenvaihduntaan. Viimeisimmän tiedon mukaan tavanomaiset nuorten käyttämät fruktoosimäärät aiheuttavat siis terveyshaittaa. Tämän perusteella alle vuoden ikäisten ruokiin ei missään tapauksessa tulisi lisätä fruktoosia. Hedelmä- ja marjasoseiden käyttö vauvojen ruokavaliossa on paikallaan, kunhan soseisiin ei ole lisätty fruktoosia. Taloussokeri sisältää puolet glukoosia ja puolet fruktoosia, joten se makeutusaineena on selkeästi vähemmän terveyttä haittaava kuin pelkkä fruktoosi. Fruktoosia puhtaana makeutusaineena ei pitäisi käyttää lainkaan.
Lisää tietoa ihmisen sokeri ja rasva-aineenvaihdunnasta löydät kirjasta Arginiini ja terveys.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Arginiini ja sydämen vajaatoiminta


Sydänliiton asiantuntijalääkäriltä kysyttiin arginiinin mahdollisesta vaikutuksesta sydämen vajaatoimintaan. Vastauksen mukaan arginiini lisäravinteena voi olla vaarallista. Lisäksi vastauksessa korostettiin, että keho tuottaa itse arginiinia ja että ravinnostakin sitä saa runsaasti.
Tutkimusten mukaan arginiini lisäravinteena ei voi olla vaarallista, vaan päinvastoin. Vuonna 2006 julkaistiin tutkimus, jossa oli annettu 6 viikon ajan arginiinia lisäravinteena sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Fyysistä kestävyyttä mittaavassa testissä arginiinia saaneilla pulssi madaltui sekä maitohapon tuotanto aleni selvästi kontolliryhmään verrattuna. (Doutreleau S, Mettauer B, Piquard F et al.: Chronic L-arginine supplementation enhances endurance exercise tolerance in heart failure patients. Int J Sports Med 2006; 27(7):567 -72)
Arginiini liittyy läheisesti niin sanottuun hiljaiseen tulehdusreaktioon, jonka tiedetään olevan monien kroonisten tautien taustalla. Stressillä on keskeinen rooli hiljaisen tulehduksen syntymisessä. Hiljaiseen tulehdukseen liittyy useiden tulehduksenvälittäjäaineiden tuotanto. Nämä tulehduksenvälittäjäaineet aktivoivat ryhmän entsyymejä, joista yhteisesti käytetään nimitystä arginiinimetyltransferaasit. Nämä entsyymit siirtävät metioniini-aminohapon metyyliryhmän arginiiniin. Reaktion seurauksena syntyy asymmetristä dimetyyliargniinia (ADMA), joka estää erittäin voimakkaasti arginiinin vaikutuksen. ADMA:n haitallinen vaikutus voidaan murtaa ainoastaan lisäravinteena annetulla puhtaalla arginiinilla. Tiedetään, että ADMA:n suuri määrä veressä huonontaa voimakkaasti sydämen vajaatoimintaa sairastavien vointia. (Duckelmann C, Miyyermayer F, Haider DG et al: Asymmetric dimethylarginine enhances cardiovascular risk prediction in patients with chronic heart failure. Artterioscler Thromb Vasc Biol 2007;27:2037-2042).
Vastoin edellä mainitun asiantuntijan kommenttia tiedetään, että arginiinin saanti ravinnosta on niukkaa. Ravintoaineista lähinnä pähkinät sisältävät runsaasti arginiinia. Lihasta saatavaa arginiinia elimistö ei pysty hyödyntämään, koska liha sisältää huomattavasti enemmän lysiiniä kuin argininiinia. Lysiinillä ja arginiinilla on yhteinen kuljetusmekanismi, jonka vuoksi lysiini ei ainoastaan hidasta arginiinin imeytymistä vaan myös haittaa arginiinin kulkeutumista keskeisiin vaikutuskohtiin elimistössä. Elimistön oma arginiinintuotanto on erittäin haavoittuvaa. Argininia tuottavien munuaisten kapasiteetti määräytyy perinnöllisesti ja riippuu nefronien määrästä. Nefronit ovat mikroskooppisen pieniä munuaisten toiminnallisia yksiköitä. Nefronien kyky tuottaa arginiinia hiipuu iän myötä.
Ei olekaan yllättävää, että arginiinilla on läheinen yhteys moniin yleisiin sairauksiin. Arginiinin puute liittyy erityisesti aikuisiän diabetekseen ja työikäisten aivohalvauksiin. Yli 3000 työikäistä sairastuu aivohalvaukseen vuosittain. Lisäravinteena saatava arginiini estäisi näistä tapauksista suurimman osan.
Hiljaisesta tulehduksesta, stressistä, diabeteksesta ja arginiinista enemmän kirjassa Arginiini ja terveys.

Arginiiniblogi on avattu


Hyvät lukijat,

olemme nyt avanneet uuden Arginiini-blogin, jossa käsittelemme kirjoissamme Arginiini 2000-luvun ihmelääke? ja Arginiini ja Terveys esiteltyjä teemoja. Ensimmäinen blogipostauksemme käsittelee sydämen vajaatoimintaa. Ehdotuksia blogissa käsiteltäviksi aiheiksi voi lähettää osoitteeseen arginiini@gmail.com.

Toivotamme lukijoillemme hyviä lukuhetkiä!

Jyrki ja Hannele Penttinen