tiistai 20. elokuuta 2013

Lihavuus ja Terveys

Helsingin Sanomissa julkaistiin 18.8.2013 laaja artikkeli lihomisesta. Artikkelissa haastateltiin HUS:n lihavuusyksikössä työskentelevää Kirsi Pietiläistä, jonka mukaan aikuisista lihavista 20 - 30 prosenttia on terveitä. ”Terveillä lihavilla maksa on rasvaton. Miksi, se on arvoitus.” Pietiläinen viittasi edustamassaan yksikössä tehtyyn tutkimukseen, johon oli valittu terveitä ylipainoisia henkilöitä. Kenelläkään tutkituista ei ollut diabetesta, verenpainetautia eikä korkeita rasva-arvoja. Tutkijat havaitsivat, että näiden henkilöiden maksassa ei ollut rasvaa. Kirjallisuuden mukaan tämä tulos on täysin odotusten mukainen. Juuri maksan rasvoittumisen aiheuttava prosessi johtaa vähitellen rasva-arvojen kohoamiseen ja diabetekseen.
Pietiläisen mukaan lihavan ihmisen sairastuminen on ”monimutkainen yhdistelmä genetiikkaa ja elintapoja.” Lähtökohtaisesti terveellä ylipainoisella kaikki ylimääräinen rasva on ihonalaista. Ylipainoisen sairastuminen johtuu rasvan kertymisestä maksaan ja lihaksiin. Tosiasiassa kirjallisuuden mukaan sairastumiseen ei tarvita sen enempää huonoja geenejä kuin huonoja elintapojakaan. Pitkään jatkunut psykososiaalinen stressi riittää. Tämä on osoitettu muun muassa suomalaistutkimuksessa, jossa vertailtiin identtisiä kaksospareja. Tutkimuksessa osoitettiin, että sisäelimiin kertyvä rasva on selkeästi yhteydessä henkilön elämänsä aikana kokemaan psykososiaaliseen stressiin, riippumatta siitä, onko ihminen ylipainoinen, laiha tai normaalipainoinen.
Maksa toimii energian välivarastona ja tämän vuoksi maksan rasvoittuminen sekoittaa energia-aineenvaihdunnan. Yleisesti käytetyssä sokerirasituskokeessa annetaan henkilölle 10 - 12 tunnin paaston jälkeen 75 grammaa glukoosia. Veren sokeriarvo mitataan ennen glukoosin nauttimista ja 2 tuntia sen jälkeen. Vaikka alussa mitattu paastoarvo olisi normaali, voi kahden tunnin arvo olla huomattavan korkea kertoen sokerinsiedon alentumisesta. Terveellä henkilöllä veren sokeritaso on kahden tunnin kuluttua glukoosin nauttimisen jälkeen paastoarvon tasolla, koska maksa pystyy vastaanottamaan suurimman osan kokeessa annetusta glukoosista. Rasvoittumaton maksa pystyy varastoimaan glukoosia 100 - 120 grammaa. Paaston jälkeen terve maksa pystyy nappaamaan lyhyessä ajassa lähes koko sokerirasituskokeessa annetun 75 gramman glukoosiannoksen. Pieni osa glukoosista menee lihasten glykogeenivarastoihin. Maksan kyky varastoida glukoosia pienenee sen rasvoittumisasteen mukaan lähes suoraviivaisesti. Voi sanoa, että maksan rasvoittuminen ja ”häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta” on käytännössä sama asia.
Maksan rasvoittuminen johtuu oroottihappo-nimisestä aineesta. Sitä muodostuu maksasolujen solulimassa. Oroottihapon muodostumiseen johtava tapahtumaketju on elimistölle välttämätön varajärjestelmä, joka käynnistyy kun normaalisti mitokondrioissa tapahtuva typen siirtäminen virtsa-aineeseen toimii tehottomasti. Oroottihappo ei päästä maksasoluissa syntyviä triglyseridejä maksasta pois, joten maksan solut rasvoittuvat. Pitkäaikainen stressi käynnistää kortisolin välityksellä oroottihapon muodostumiseen johtavan tapahtumaketjun. Kortisoli ei selitä ainoastaan maksan rasvoittumista, vaan on keskeinen tekijä myös lihasten rasvoittumisessa. Kortisolin keskeinen tehtävä on stressitilanteissa siirtää ihonalaista rasvaa lihasten polttoaineeksi. Stressitilanne edellyttää nykyihmisellä harvoin lihastyötä. Näin lihaksiin siirretty rasva ei pääse palamaan, vaan aiheuttaa lihasten rasvoittumisen. Päivittäinen liikunta varsinkin stressaavissa elämäntilanteissa on tarpeen, olisi sitten kysymyksessä laiha, normaalipainoinen tai lihava ihminen.