Helsingin Sanomissa
julkaistiin 18.8.2013 laaja artikkeli lihomisesta. Artikkelissa
haastateltiin HUS:n lihavuusyksikössä työskentelevää Kirsi
Pietiläistä, jonka mukaan aikuisista lihavista 20 - 30 prosenttia
on terveitä. ”Terveillä lihavilla maksa on rasvaton. Miksi, se on
arvoitus.” Pietiläinen viittasi edustamassaan yksikössä tehtyyn
tutkimukseen, johon oli valittu terveitä ylipainoisia henkilöitä.
Kenelläkään tutkituista ei ollut diabetesta, verenpainetautia eikä
korkeita rasva-arvoja. Tutkijat havaitsivat, että näiden
henkilöiden maksassa ei ollut rasvaa. Kirjallisuuden mukaan tämä
tulos on täysin odotusten mukainen. Juuri maksan rasvoittumisen
aiheuttava prosessi johtaa vähitellen rasva-arvojen kohoamiseen ja
diabetekseen.
Pietiläisen mukaan lihavan ihmisen
sairastuminen on ”monimutkainen yhdistelmä genetiikkaa ja
elintapoja.” Lähtökohtaisesti terveellä ylipainoisella kaikki
ylimääräinen rasva on ihonalaista. Ylipainoisen sairastuminen
johtuu rasvan kertymisestä maksaan ja lihaksiin. Tosiasiassa
kirjallisuuden mukaan sairastumiseen ei tarvita sen enempää huonoja
geenejä kuin huonoja elintapojakaan. Pitkään jatkunut
psykososiaalinen stressi riittää. Tämä on osoitettu muun muassa
suomalaistutkimuksessa, jossa vertailtiin identtisiä kaksospareja.
Tutkimuksessa osoitettiin, että sisäelimiin kertyvä rasva on
selkeästi yhteydessä henkilön elämänsä aikana kokemaan
psykososiaaliseen stressiin, riippumatta siitä, onko ihminen
ylipainoinen, laiha tai normaalipainoinen.
Maksa toimii energian välivarastona ja
tämän vuoksi maksan rasvoittuminen sekoittaa
energia-aineenvaihdunnan. Yleisesti käytetyssä
sokerirasituskokeessa annetaan henkilölle 10 - 12 tunnin paaston
jälkeen 75 grammaa glukoosia. Veren sokeriarvo mitataan ennen
glukoosin nauttimista ja 2 tuntia sen jälkeen. Vaikka alussa mitattu
paastoarvo olisi normaali, voi kahden tunnin arvo olla huomattavan
korkea kertoen sokerinsiedon alentumisesta. Terveellä henkilöllä
veren sokeritaso on kahden tunnin kuluttua glukoosin nauttimisen
jälkeen paastoarvon tasolla, koska maksa pystyy vastaanottamaan
suurimman osan kokeessa annetusta glukoosista. Rasvoittumaton maksa
pystyy varastoimaan glukoosia 100 - 120 grammaa. Paaston jälkeen
terve maksa pystyy nappaamaan lyhyessä ajassa lähes koko
sokerirasituskokeessa annetun 75 gramman glukoosiannoksen. Pieni osa
glukoosista menee lihasten glykogeenivarastoihin. Maksan kyky
varastoida glukoosia pienenee sen rasvoittumisasteen mukaan lähes
suoraviivaisesti. Voi sanoa, että maksan rasvoittuminen ja
”häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta” on käytännössä sama
asia.
Maksan rasvoittuminen johtuu
oroottihappo-nimisestä aineesta. Sitä muodostuu maksasolujen
solulimassa. Oroottihapon muodostumiseen johtava tapahtumaketju on
elimistölle välttämätön varajärjestelmä, joka käynnistyy kun
normaalisti mitokondrioissa tapahtuva typen siirtäminen
virtsa-aineeseen toimii tehottomasti. Oroottihappo ei päästä
maksasoluissa syntyviä triglyseridejä maksasta pois, joten maksan
solut rasvoittuvat. Pitkäaikainen stressi käynnistää kortisolin
välityksellä oroottihapon muodostumiseen johtavan tapahtumaketjun.
Kortisoli ei selitä ainoastaan maksan rasvoittumista, vaan on
keskeinen tekijä myös lihasten rasvoittumisessa. Kortisolin
keskeinen tehtävä on stressitilanteissa siirtää ihonalaista
rasvaa lihasten polttoaineeksi. Stressitilanne edellyttää
nykyihmisellä harvoin lihastyötä. Näin lihaksiin siirretty rasva
ei pääse palamaan, vaan aiheuttaa lihasten rasvoittumisen.
Päivittäinen liikunta varsinkin stressaavissa elämäntilanteissa
on tarpeen, olisi sitten kysymyksessä laiha, normaalipainoinen tai
lihava ihminen.